Pompier Espa

Testasin alkuperäisen Albertinkadun Pompierin lounaan parisen viikkoa sitten (lue tästä) ja nyt oli aika testata Pompier Espan lounas. Pompierin lounaitahan on kehuttu jopa kaupungin parhaimmiksi. Asiakaspaikkoja on Espalla huomattavasti vähemmän kuin isoveljellään, sillä näillä leveysasteilla neliöillä on hintansa. Paikka on muuten mm. edesmenneestä Postresista tuttu Eteläesplanadin ja Fabianinkadun kulma.

Pompier Espa ei ota lounasvarauksia vastaan, mitä voidaan pitää liiketoiminnallisessa mielessä ainoastaan järkevänä. Jonoa riittääkin koko ajan, eikä yksittäinen pöytä ehdi olla tyhjillään kauaakaan. Tätä kirjoitusta varten kävin ravintolassa kahdesti, kuten asianmukaisen ravintolakriitikon tuleekin – tosin peräkkäisinä päivinä ja molemmat kerrat olivat lounaita. Mutta minkäs teet, ei tässä olla päivätöissä arvostelijana.

Tarjolla on Albertinkadulta tuttu Ehta-salaattipöytä, joka on jo laadukkaaksi todettu. Tähän vaihtoehtoon kuuluu myös keitto (10,10 €). Lämmin ruoka tarjoillaan poikkeuksellisesti lautasannoksena pöytään, mikä on kivaa vaihtelua itsepalvelukulttuuriin tottuneille nöyrille suomalaisille. Päädyin molemmilla kerroilla tähän vaihtoehtoon (sekin 10,10 €). Kaikki herkut eli ns. jackpotin saa 15,60 eurolla, mihin kuuluu myös kahvi. Muutoin kahvi maksaa euron päälle. Ei siis paljoa, mutta mielestäni kahvi voisi aina kuulua hintaan. Vai sanooko joku tarkan markan mies, että ei halua maksaa kahvistaan, jos ei sitä kerran otakaan?

Ai niin, lämpimään ruokaan kuuluu myös pari salaattikippoa salaattipuolelta. Niillä on hyvä katkaista ensinälkä odotellessa varsinaista pääruokaa. Molemmilla käyntikerroilla harmikseni nämä salaattikipot tarjosivat samaa sisältöä (ne peräkkäiset käyntipäivät…). Harmitus jäi kuitenkin kovin lyhytaikaiseksi, sillä vaikka salaatit olivat yksinkertaisia, olivat ne erinomaisen maukkaita: marinoituja tomaatteja ja oliiveja sekä kurkkua korianterisoosissa. Erityisesti kurkun ja korianterin liitto vakuutti ensipuraisusta lähtien. Edellä mainittujen lisäksi lautaselle vielä itseleivottua leipää ja taivaallista hummusta. Huikea startti!

Ensimmäisellä kerralla lämmin ruoka oli Ras el hanout -jauhelihavarras kuminajogurtin ja tabbouleh-salaatin kera. Pohjoisafrikkalainen maustehässäkkä saatteli laadukasta lihaa luoden yksinkertaisesti ensiluokkaisen kokonaisuuden. Jälkimmäisellä kerralla eteeni tuotiin Chuck Tender Burger ja paahtoperunoita. Tämäkin annos oli mainio: maut olivat harkittuja eikä niitä ollut liikaa. Kokonaisuus toimi. Pompier Espan annokset eivät ole suurensuuria, mutta ne ovat aivan riittävän kokoisia kaikille meille buffettien pyöristämille toimiston sankareille. Jos muuten jää aikaa, eivätkä jonottajien syyllistävän pistävät katseet tule selästä läpi, kannattaa panostaa se euro Johan & Nyströmin herkulliseen kahviin. Se sijoitus tuottaa mielihyvää työpäivän loppuun saakka.

Pompier Espan vahvuus on ensisijaisesti laadukas ja monipuolinen ruoka. Heikkous on sitten kai se, että paikka on pirun suosittu ja ainakin ruuhka-aikoina (en tiedä vaikka kestäisi koko lounasajan) joutuu todennäköisesti jonottamaan tovin paikkaansa auringossa.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Pompier Espa
Eteläesplanadi 8
00130 Helsinki
http://pompier.fi/espa/

Pjazza

Reilun vuoden auki ollut italialaishenkinen Pjazza yhdistää pizzan ja jazzin. Kuulostaa kiehtovalta konseptilta, mutta kuulemani ja lukemani arvostelut ovat olleet ristiriitaisia. Yhtäältä pizzoja on kehuttu, toisaalta palvelun hitautta moitittu. Pitkä perjantai-ilta oli siis odotettavissa, eritoten kun porukkaa ryhmässämme oli vajaa kymmenkunta. Mutta mikäs hyvässä seurassa on viettää aikaa samalla kuunnellen jazzia? Niin, livejazzia pitäisi nettisivujen perusteella olla tarjolla joka ilta, mutta käyntikerrallamme musiikki tuli kyllä kaiuttimista.

Arvoimme jonkin aikaa alkupaloja, jolloin auttavainen tarjoilijamme ehdotti, että ottaisimme koko porukalle yhteisen jaettavan setin, johon kuuluisi italialaisia leikkeleitä ja juustoja sekä bruschettaa mm. tapenaden ja marinoitujen kirsikkatomaattien kera. Tällöin hinnaksi tulisi 10 euroa henkilöä kohden. Kuulostipa hyvältä idealta ja helpotti kummasti valintojen tekemistä! Pöytään kannettiinkin kolme valtavaa vatia, joista riitti syötävää jokaiselle aivan riittävästi. Alkupalat vaikuttivat kaikin puolin hyvältä diililtä, kun tällä tavoin sai maistaa läpileikkauksen erilaisia alkupaloja ja vieläpä erittäin kohtuulliseen hintaan.

Vaikka olenkin melko vannoutunut karnivori, olen huomannut, että pizzojen kohdalla voi toimia lihatonkin vaihtoehto, esim. jonkinlainen laatusieniä sisältävä pizza. Putte’s Bar & Pizzan Funghi on tunnetusti yksi kaupungin parhaimpia pizzoja, joten siltä pohjalta halusin maistaa Pjazzan Porcini-pizzan (16 €), jossa oli normiherkkusienten tilalla tatteja. Tattien lisäksi pizzassa oli mozzarellaa, valkosipulia ja persiljaa. Porcini oli pohjaa ja täytteitä myöten laadukkaan tuntuinen kokonaisuus. Tateissa oli makua, vaikkakin ne tuntuivat myös melko suolaisilta. Hyvässä seurassa pizza ehti vähän jo jäähtyä, mutta siitä ei auta syyttää muita kuin itseään. Pizza oli hyvä, mutta pizzaskenen aivan ylimpään viidennekseen sen rahkeet eivät riittäneet.

Jälkiruoista ei kukaan enää täyttävien alkupalojen ja pizzan jälkeen uskaltanut edes haaveilla, vaan viimeistelimme viinit ja muut juomat laskua odotellessa. Sitä pelkäämääni turhauttavaa tarjoilijan ja palvelun odotusta ei tapahtunut koko illan aikana. Liekö sitten syynä se, että meitä oli tosiaan isompi porukka ja pöytämme sijaitsi yläkerran parvella, jota isännöi italialainen(?) tarjoilija. Homma oli hänellä hanskassa kohtuuhyvin, jos ei lasketa yhtä unohtunutta pääruokaa ja minulle tuotua väärää siideriä (”ei meillä ollut sitä toista, niin toin sinulle tätä kalliimpaa kysymättä”). Unohtunut pääruoka tarjottiin talon puolesta.

Palvelu tapahtui suomen ja italian sijasta englanniksi. Pjazzan nettisivut ovat muuten kyllä super cool, mutta ne ovat auttamattoman epäkäyttäjäystävälliset. Ei se ulkonäkö, vaan toimivuus, olisi ravintoloitsijoidenkin hyvä tiedostaa.

Pjazza on säilyttänyt fyysisten puitteiden mahdollistaman upean tyylin ja miljöön (edeltäjä Kitchen &Co. oli myös pirun tyylikäs paikka!). Eteisen baarissa on hyvä herätellä ruokahalua drinkin ääressä. Kun tarjolla on kattava lista italialaisen keittiön herkkuja ja taustalla soi jazz, voi ihminen ajatella, että maailma on kuitenkin hyvä paikka olla ja elää.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Pjazza
Yrjönkatu 18 B
Helsinki
http://www.pjazza.fi/

Ravintola MAD

Legendaarisen City-lehden järjestämät Syö-viikot ilostuttavat meitä ravintolaentusiasteja pari kertaa vuodessa. Idea on siis se, että mukana olevat ravintolat tarjoavat yhtä tai yleensä useampaakin annosta tasarahahintaan kympillä parin viikon ajan. Konsepti on pysynyt samana vuosien ajan, mutta ravintoloita on tullut mukaan enenevässä määrin. Tosin täytyy sanoa, että kenties hintaluokan alhaisuuden ja kiinteyden vuoksi ravintolat eivät välttämättä edusta Helsingin ravintoketjun aivan huippua. Tällä kertaa lokakuun Helsingin Syö-viikoille osallistui 43 ravintolaa, joista valitsin uuden tulokkaan MAD:n. Lyhenne taisi tulla sanoista Modern Asian Diner, kun kurkkasin ikkunatekstiä, mutta en löisi asiasta vetoa.

Ammattiarvostelijat tuovat yleensä ravintolaan mukanaan kyseisen ravintolan ruokatyylin asiantuntijan arvioimaan keittiön osaamista ja annoksien makuja. Minäkään en tällä kertaa jäänyt pekkaa pahemmaksi, vaan otin mukaani veljeni, joka tuntee kiinalaisen keittiön kuin omat taskunsa – onhan hän ollut viisi kuukautta vaihto-oppilaana Pekingissä muutama vuosi sitten. Tilasimme molemmat Sizzling Beef Steak -annoksen, johon kuului kolme pihviä tirisevällä pannulla paprikan ja sipulien säestäessä vierellä. Riisikulho aseteltiin keskelle jaettavaksi. Annos oli yksinkertainen ja maut simppeleitä, mutta kokonaisuus oli ihan mukiinmenevä. Veljeni kehui annosta autenttiseksi. Ehkä hänen nauttimansa Tsingtaokin harmonisoi makumuistoja oikeaan suuntaan. Yksinkertainen, mutta kohtuullisen maittava setti kympillä oli jotain mitä haimmekin tämän kertaisesta afterworkistä.

Otin muuten alkuun kanavartaita satay-kastikkeella (5 €). Se ei ollut ryöstö, mutta viiden euron taskuvarkaus kuitenkin. Vartaat olivat pieniä ja mauttomia, eikä kastikekaan pelastanut. Salaatinlehdet olivat nahistuneita, joten miksi edes tarjota niitä?

Palvelu oli perikiinalaiseen tyyliin todella ystävällistä. MAD ei huuda olemassaoloaan ja nettisivut ovat kankeat. Helsingissä on parempia kiinalaisia ravintoloita vaikka muille jakaa, joten saa nähdä, minkälainen tulevaisuus ravintolalla on.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

MAD
Lapinlahdenkatu 9
Helsinki
http://ravintola-mad.com/

Story

Stoori on periaatteessa kunnossa: Vanhan kauppahallin historiallinen miljöö, viime vuonna uusitut puitteet,  taustalla Michelin-tähtitason keittiöosaamista. Lähtökohdat ovat siis kunnossa, mutta Story ei silti ihan lunastanut odotuksia.

Mennessäni lounaalle Vanhaan kauppahalliin tiesin vain sen, että kohteeni on hallin keskiosan ravintola Story ja valintani pasta arrabiata salsiccia-makkaralla (13,50 €). Sitä en tiennyt, että lounas ei sisällä mitään muuta – taustalla oli kyllä pelko tästä mahdollisuudesta. Tiskiltä tilatessani sain mukaani pari leipäpalaa, jotka kannoin paikalleni. Ei kuitenkaan salaattia, ei levitettä leivälle. Hain vesilasin ja jäin odottelemaan lounastani. Vajaan 10 minuutin jälkeen sain eteeni pienehkön, valjuhkon ja suhteellisen mauttoman pasta-annoksen. Onneksi edes makkaraa oli kohtuullisella mitalla annosteltu!

Niin ilkeältä kuin se kuulostaakin, on se sanottava ääneen: ei Helsingin lounasskenessä pärjää ylihinnoiteltuja pienehköjä annoksia tarjoamalla, kun monessa muussa ravintolassa tarjoillaan laadukkaampaa, monipuolisempaa ja edullisempaa lounaskokonaisuutta. Edes historiallinen miljöö ei auta yhtään asiaa, tai korkeintaan ehkä ravintoloitsijan näkökulmasta turistivirran muodossa.

Ai niin, kysyin myös lopussa, että kuuluuko kahvi lounaan hintaan. Ei kuulemma kuulu, mutta se maksaa vain kolme euroa ja sitä olisi saanut juoda toisenkin kupin. Minulle olisi riittänyt yksi, jos se olisi kuulunut lounaaseen. Poistuin pettyneenä paikalta. End of Story.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Story, Vanha Kauppahalli
Eteläranta
00130 Helsinki
www.restaurantstory.fi/

Tornin brunssi

Tornilla on historiaa vaikka muille jakaa. Nykyään kun ravintoloiden elinkaari on kovin lyhyttä sorttia, on hienoa ajatella, että olemassa on myös paikkoja, joissa ravintolatoimintaa on harrastettu yli 80 vuotta.

Tornissa on tullut käytyä eri yhteyksissä useasti: aamiaisella, illallisella sekä American Barissa nauttimassa kenties kaupungin parhaista drinkeistä (Tea-time Punch on edelleen kaikkien aikojen suosikkidrinkkejäni). Aamiainen oli kakofoninen ja ei-niin-miellyttävä kokemus, mutta milloin ne nyt hotelleissa ylipäätään muuta olisivatkaan? Illallinen oli sen sijaan mainio ja samoin drinkit ovat aina olleet laadukkaita. Nyt kohteenamme oli ravintolan uutuus, syyskuun alussa startattu lauantaibrunssi (22 €).

Puolenpäivän jälkeen meininki ravintolassa oli rauhallista. Alle puolessa pöydistä oli asiakkaita. Jonoa ei juuri tarjoiluastioilla ollut ja ne olivat koko käynnin ajan siistissä kunnossa – toisin kuin monessa muussa vastaavassa paikassa.

Istuttuamme alas valitsimme listalta kolme pöytään tuotavaa pikkuannosta. Yllätykseksemme ja kenties hieman tylsästikin valitsimme vaimoni kanssa tismalleen samat annokset: ylikypsää karitsaa ja punasipulia, katkarapuja skagen sekä feta-pinaattipiirakkaa. Salamit, lohet yms. jäivät näin ollen keittiöön. Tilauksen jälkeen sitten katsomaan, mitä buffetista löytyy. Esillä ei ollut klassista ruotsinlaivan mättöbuffet-meininkiä, vaan ruokaisampaa tarjontaa edustivat muutama tarkkaan harkittu ja laadukas salaatti sekä Konditoria Briossin lämpimäisen tuoreet leivät asiaankuuluvine päällysteineen. Couscous-kukkakaali-porkkanasalaatti sekä itse tehty perunasalaatti kilpailivat rinta rinnan parhaan lisukkeen pääpalkinnon voittamisesta. Yleensä perunasalaatti kapristen kera on varma valinta, kuten nytkin, joten yllätysmomentin turvin nostan mainion couscous-salaatin voittajaksi. Tilatut pikkuannoksetkin olivat yksinkertaisesti erinomaisia, eikä niistä löytynyt moitteen sijaa.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen oli hyvä vähän jäähdytellä ja katsella kunnolla ympärilleen. Seinille on nostettu suomalaista (nyky?)taidetta, joka ei välttämättä omaa silmää oikein miellyttänyt.

Seuraava kierros oli ns. välikierros, jonka tarkoitus oli saatella brunssia kohti makeaa päätöstä. Tämä kierros sisälsi visiitin puurobaariin. Myönnän, että oma suhteeni puuroon sai todennäköisesti elinikäisen trauman inttiaikana, kun talvisessa metsässä ”sai” aamukuudelta syödä mautonta puuroa pakista ilman mitään hömpötyksiä, kuten hilloa. Sen jälkeen olen koskenut puuroon vain satunnaisesti ja hiukan epäröiden. Mutta nyt saatettiin kääntää elämässäni uusi lehti! Maistoin nimittäin ensin vain hiukan ja sen jälkeen vielä isomman satsin nykypäivän trendiherkkua tuorepuuroa. Otin kylkeen itse tehtyä mansikkahilloa, mutta ilmankin olisi pärjätty. Olin toki tietoinen, että puuro on tehnyt comebackia kansalaisten lautasille jo hyvän tovin ja että tuorepuuroja on myyty ties mistä liikuteltavista kärryistä kaupungilla, mutta kuten edellä kerroin, olen ummistanut silmäni tältä kehitykseltä. Nyt olin kuitenkin aivan myyty! Tein puurosta seuraavat kolme huomiota: 1) siinä oli hedelmiä, 2) se oli kylmää, 3) se oli tajuttoman hyvää.

Viimeinen ruoanhakukierros käsittikin sitten jälkiruoan. Tummapaahtoisen kahvin (kannu tuotiin pöytään, mistä aina iso plussa!) kera oli nautinnollista mutustella ja makustella suklaakakkua, kahta erilaista tartalettia marjoilla sekä macaronseja.

Tällä kertaa väliin jäivät hedelmät, juustot, jogurtti lisukkeilla sekä puurobaarin normipuuro ja lapsille tarkoitettu(?!) murobaari. Kaikkea ei vain jaksa eikä välttämättä kannata syödä.

Brunssivisiitti Torniin oli kaikin puolin erinomainen. Ruoka ja tarjoilu toimivat ensiluokkaisesti. Käykäähän tekin hakemassa täydellinen aloitus lauantaipäivään!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Ravintola Torni
Kalevankatu 5
00100 Helsinki
www.ravintolatorni.fi

La Morena

Näinä perulaisen ja laajemminkin eteläamerikkalaisen ruoan esiinmarssin aikoina on hyvä katsastaa Suomen ensimmäinen perulainen ravintola, La Morena. Tämä tosin vaatii käynnin Niemenmäkeen, mikä on toisaalta hyväkin asia, koska muutoin ei kyseiseen kaupunginosaan olisi mitään asiaa. Perulainen ruokakulttuuri on sekoitus useampaa keittiötä, kuten espanjalaista, kiinalaista, japanilaista sekä afrikkalaista. Ravintola sanoo olevansa myös kulttuuriympäristö, järjestäähän se viikonloppuisin elävän musiikin iltoja.

Olin matkassa kahden ystäväni kanssa. Minä ja toinen heistä avasimme menun kanatäytteisellä perunakakulla, koska se kuulosti sellaiselta annokselta, ettei oikein tiennyt, mitä tuleman pitää. Kolmas kaveri valitsi klassisemman annoksen eli kuha-cevichen. Vaikka perunakakku oli ihan maukas, tuntui siltä, että ceviche vei pidemmän korren.

Pääruoan valinta tuotti vaikeuksia: naudanlihasuikaleita vai lammaspataa? Päädyin edelliseen, ystäväni jälkimmäiseen. Kolmas otti burgerin. Naudanlihasuikaleet olivat hyvin tehty ja kun ne vielä tarjoiltiin todella maukkaassa kastikkeessa, olivat annoksen makuelementit miellyttävästi sopusoinnussa. Annos oli ylivoimaisesti illan paras. Tähän lopputulemaan päädyimme sopuisan kollektiivisesti. Talon punaviini ei muuten oikein vakuuttanut annoksen kyytipoikana.

En tiedä mitä mieltä kanssakulkijat ovat, mutta mielestäni jälkiruoat eivät yleensä ole Euroopan ulkopuolisten (pl. Yhdysvallat) keittiöiden vahvuuksia. Vai onko se vain tottumiskysymys? No, joka tapauksessa tälläkään kertaa odotukseni jälkiruokaa kohtaan eivät olleet taivaissa, kun valitsin listalta maitovanukkaan. Annos paljastuikin melko vaatimattomaksi, mutta kuitenkin ihan syötäväksi. Ystävieni juustokakut (guayaba ja mango) taisivat mennä samaan kategoriaan.

Ilta oli kiehtova matka perulaisen keittiön saloihin. Ruoassa oli paljon hyvää, mutta toisaalta osa annoksista oli keskinkertaisia. Kokonaisuus päätyi kuitenkin niukasti pinnan yläpuolelle, joten reissu Niemenmäkeen oli bussimatkan väärti!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

La Morena
Niemenmäentie 2
00350 Helsinki
http://www.lamorena.fi/

Pompier

Pompierejähän on kaksi. Tehtäköön se heti selväksi. Alkuperäinen löytyy Albertinkadulta (sisäpihalta) ja uudempi sijaitsee Espalla. Itse olen käynyt vain Albertinkadulla lounaalla pariin otteeseen, Espa on vielä kokematta. Avauksestaan lähtien Pompierin lounasta on kehuttu eri medioissa ja kaveripiirissäni. Onpa sitä väitetty jopa kaupungin parhaimmaksi lounaaksi. Se on paljon sanottu se!

Lounaalla valittavana on joko salaattibuffet ja keitto tai kotiruoka – tai ns. täyskäsi eli kaikki ruoat, mitä keittiö on loihtinut. Tässä tapauksessa muut vaihtoehdot täytyy nokittaa vain 2,5 eurolla, mikä ei nähdäkseni ole liikaa (normilounas 10,10 €, koko setti 12,60 €). Kun haluan saada kokonaisvaltaisen tuntuman ravintolan tarjonnasta ja osaamisesta, otan yleensä laajimman kattauksen. Niin nytkin. Täytynee muuten myös muistuttaa, että Pompier tarjoaa lounastajalle pienen (8 cl) viinitilkan mainioon kahden euron hintaan, mahtavaa!

Tarjolla ollut salaattibuffet poikkesi kivalla tavalla perinteisestä. Ja pakkohan sitä vieressä ollutta keittoakin oli maistaa! Eli ihan pikkuinen annos kermaista maissi-kasviskeittoa ja päälle salsa verdeä. Tämä ensimmäinen setti varmasti olisi jo itsessään riittänyt kaltaiselleni tavalliselle toimistotyöläiselle, jonka väkevimmät suoritukset tapahtuvat omassa pääkopassa ja työpäivän fyysisin suoritus on hakea kahvia toimiston keittiöstä. Kotiruokana oli porsaankylkeä teriyaki-kastikkeessa ja nuudeli-vihanneswokkia.

Alkusalaattipöytä oli hyvä, kuten myös keitto. Sen sijaan pääruoka oli isomman luokan pettymys. Possu oli hmm… no aika läskistä. Pieni salikuuri olisi ehdottomasti tehnyt sille hyvää. Possusiivuista sai ottaa noin kolmanneksen pois. Lisäksi nuudelit olivat paakkuuntuneet ylikypsyydessään. Edelliskerralla kotiruoka oli tätä kertaa parempi (sipulipihvi & muusi), mutta joka tapauksessa voin todeta, että puheet kaupungin parhaasta lounaasta ovat vahvasti ylimitoitettuja.

Pompier kyllä haalii lähiseudun nälkäisiä työläisiä aika isolla kädellä kiehtovaan miljööseensä. Jonoa oli nimittäin melkeinpä koko ajan. Vaikka saliin mahtuu kymmeniä ihmisiä, oli lähes joka paikka varattuna kiireisimpään lounasaikaan. Miljöö on ehtaa 1950-lukua ja jo sinänsä käynnin arvoinen. Pompierin nimi on muuten ranskaa ja tarkoittaa suomeksi palomiestä. Nimi juontuu Helsingin Vapaapalokunnasta, joka on pitänyt majaansa samaisessa talossa.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Pompier Albertinkatu
Albertinkatu 29
00180 Helsinki
http://pompier.fi/albertinkatu/

Krog Madame

Krog Madame on tuonut parin vuoden ajan välimerellisen tuulahduksen tänne pohjolaan. Sellaista tuulahdusta moni varmasti kaipailee, ainakin silloin, kun syys- ja talvituulet alkavat vihmoa kylmää ja räntää, eikä pankkitilin saldo välttämättä anna myöden lähteä Välimeren rannoille… Krog Madamessa on tullut käytyä useita kertoja, niin lounas- kuin ilta-aikaan, eikä ole koskaan tarvinnut pettyä (paitsi ehkä silloin kerran, kun en jaksanut jäädä jonottamaan lounasruokaa). Eli suosiotakin on riittänyt avaamisesta saakka.

Tällä kertaa otimme kolmen ruokalajin kauden menut (47 €). Saimme alkuun tapasvadin jaettavaksi. Kokonaisuus oli maukas ja vähintäänkin riittävän kokoinen. Pääruoaksi saimme lammasta pitaleivällä, mukaan tuli fetasalaattia ja kasviksia. Lammasvarras oli hävyttömän hyvää. Vaikka annos näytti monenkirjavalta, oli sen makumaailma harkittu kokonaisuus, jossa eri maut täydensivät täydellisesti toisiaan. Tämäkin annos oli tuhti, joten luultavasti myös isomman ruokahalun kavereilta lähtee nälkä. Jälkiruoka olikin sitten raikkain ja mielenkiintoisin miesmuistiin! Basilikapannacotta sitruunasiirapilla ja karamellisoiduilla pistaaseilla oli upea päätös menulle.

Ennen Krog Madamea tiloissa oli Marttaliiton houstaama Ravintola Martta. Kerran senkin taisin testata. Joka tapauksessa muutos vanhasta Martasta tyylikkääksi ja hienostuneeksi – mutta ei missään määrin nirppanokkaiseksi – Madameksi on ollut kaikin puolin onnistunut. Tyylikkyydellään, keskeisellä sijainnillaan sekä suoritusvarmuudellaan Krog Madamesta on tullut yksi suosikkiravintoloistani Helsingissä.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Krog Madame
Lapinlahdenkatu 3
00180 Helsinki
http://madame.fi/

Kolmon3n

Kallion sydämessä Kolmannella Linjalla sijaitsee kortteliravintola Kolmon3n. Varsinkin lounasta koskevat kehut ovat kantautuneet Pitkänsillan yli korviini. Olin seuralaiseni kanssa liikkeellä klassisella Cityshoppari-diilillä, jolla irtoaa kaksi kolmen ruokalajin kauden menua yhden hinnalla (yhteensä siis kahdelta 46 €). Erilaiset diilit ovat muutenkin lähellä sydäntäni, varsinkin jos niiden avulla pääsee edullisemmin kiinni mielenkiintoisiin ja ajankohtaisiin ravintoloihin, kuten nyt tähän Kolmos33n.

Ravintolan keittiön ideologia kumartaa nykyaikaiseen suomalaiseen kotiruokaan, pohjoismaisiin raaka-aineisiin, lähituotteisiin ja ylipäänsä puhtaisiin makuihin. Kuulostaa siis hyvältä! Tuon sekä aiemmin kuulemani ja lukemani perusteella kuvittelin paikan tarjoavan enemmän juurikin sitä kotiruoan tyylistä ruokaa ja vähemmän ns. fine diningiä, mikäli jälkimmäinen ymmärretään kompleksisiksi, moninaisiksi, kauniiksi ja kenties toisinaan kikkailuun sortuviksi annoksiksi. Nimittäin juuri sellaista Kolmon3n tarjosi.

Saimme alkuun Ahvenanmaan nieriätartaria. Annos paljastui lopulta illan parhaimmaksi. Itse tartar oli suussa sulavaa, kun sen lisukkeina olleet osaset jäivät lähinnä kaunistamaan annosta. Pääruokana ollut possu vaihdettiin seuralaiseni osalta kasvisversioon, mikä näytti harmittavan tarjoilijaa. Seuralaiseni sai kuitenkin kasvisannoksena paneroitua Verneri-juustoa, lanttupyrettä ja tyrniä, kun taas minun eteeni tuotiin menun ”alkuperäinen annos” eli haudutettua porsaan lapaa, savuselleriä ja tummaa puolukkakastiketta. Seuralaiseni annos vaikutti jatkavan alkupalan oivaa linjaa, kun taas omalla kohdallani tuli pieni niiaus. Possu oli lautasella kahdella tavalla tehtynä, mikä on aina kiva juttu, mutta annos ei oikein toiminut kokonaisuutena. Kastike ei tukenut possun makumaailmaa parhaalla mahdollisella tavalla. Sama juttu päärynän kanssa. Otimme viinilasilliset sekä alku- että pääruoan kanssa. Molemmissa tapauksissa suositukset toimivat mainiosti.

Jälkiruokana oli Kolmos3n sekamelska eli kuten kuvasta näkyy, lautaselta löytyi suklaaganache mustikkamelban ja marjojen kanssa. Emme ole suklaajälkkärien suurimpia ystäviä, eikä annos kenties tämän vuoksi noussut muistettavien jälkiruokien hall of fameen. Mansikat olivat lisäksi harmillisesti sisältä jäässä.

Ravintolan sisustus on nykytyylin mukainen eli hyvin pelkistetty. Värimaailma nojasi keltaiseen, harmaaseen ja mustaan. Ruoka- ja juomavaihtoehtoja löytyi seinältä. Tila on pieni ja se tuntuu siltä, varsinkin jos paikka on täynnä. Iso peili tosin loi tilantuntua. Palvelusta jäi valitettavasti vähän tympeä fiilis. Pääruoan vaihto tuntui olevan iso juttu, johon ravintola vaivoin taipui ja kun ruokien maistumisesta kysyttiin kesken ruokailun, ei vastausta jääty odottamaan, vaan mentiin jo muualla. Miksi kysyä, jos ei kiinnosta?

Kaiken kaikkiaan Kolmon3n ansaitsee uuden mahdollisuuden. Ikävä kyllä lounas jää todennäköisesti jatkossakin testaamatta ravintolan sijainnin vuoksi, mutta seuraavalla iltakeikalla kokeilen kehuttua hampurilaista – se näytti naapuripöydässä herkulliselta!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Kolmon3n
Kolmas Linja 11
00530 Helsinki
http://www.kolmon3n.com/fi/