Paisano

Filippiiniläinen keittiö on kovassa huudossa pääkaupunkiseudulla, aivan kuten esim. georgialainen keittiö muutama vuosi sitten. Uusia ravintoloita tuntuu sikiävän enemmän kuin niissä ehtii käymään. Kävin kesällä testaamassa Kampin Korttelin Pobren ja totesin sen ensiluokkaiseksi ruokakokemukseksi. Nyt oli vuorossa Pobren takana häärivien tyyppien Korkeavuorenkadulla sijaitseva toinen ravintola, uudehko Paisano.

Minulla kävi tuuri, sillä ehdin ravintolaan juuri ennen lounasrysää. Ruuhkan aikana nälkäiset asiakkaat joutuivat jonottamaan ja odottamaan pöytäänsä tovin. Kärsimättömimmät joutuivat nielemään ylpeytensä ja poistumaan takavasemmalle. Itse myhäilin tyytyväisenä pöydässäni ja nautiskelin herkullista lounastani. Toden totta, Paisano jatkaa Pobren tasokkailla jalanjäljillä. Otin Beef Kulman (13,90) riisillä. Kevyessä kookoskastikkeessa löhöilivät isot kimpaleet herkullista nautaa. Sitä oli oikeasti paljon. Ei tässä mitään alkupalaa olisi edes tarvinnut. Vihannekset täydensivät verratonta annosta. Riisi toimi selvästi paremmin kuin Pobressa annoksen kylkeen ottamani riisinuudelit. Ja aivan kuten Pobressa, myös Paisanossa kannatti lutrata huolella pöydässä olevia sooseja. Niitä vain riisin joukkoon ja homma rokkaa kybällä.

Paisano on isompi kuin Kampin virkaveljensä, mutta ruuhka-aikaan pöydät tosiaan täyttyvät nopeasti. Naapurissa toimii muuten aiemmin testaamani Latitude 25, joka oudosti kumisi tyhjyyttään parhaimpaan lounasaikaan. Ovatko asiakkaat siirtyneet Paisanoon?

Paisanon sisustus on tyyliä rento. Mieleen jäivät katonrajassa muhinoituvat pikkelivihannekset, hassut lamppukoristeet sekä pätevän oloinen baaritiski. Palvelu oli aavistuksen töksäyttelevää – liekö johtunut lounasruuhkan tuomasta paineesta vai onko se tietoinen valinta?

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Paisano
Korkeavuorenkatu 45
00130 Helsinki

The Happy Red Onion

Länsi-Vantaan legendaarisesta menomestasta Redarista eli Dondosta eli Red Onionista tulee mieleen nuoruus ja hauskanpito. Maailmassa ei ole toista paikkaa, jossa olisin viettänyt nuoruuden kosteita iltoja enemmän kuin edesmenneessä Redarissa. Kyllä vain, vanha Red Onion kuopattiin kesällä 2016 ja vain hetkeä myöhemmin se syntyi uudestaan kuin Feeniks-lintu islantilaisesta tuhkapilvestä. Siinä kohtaa olin kuitenkin jo aikaa sitten vaihtanut fisushottien ja tahmaisen tanssilattian kyllästämät soidinmenot ja taistelutantereet työelämän palaverien täyttämään oravanpyörään ja puolisivistyneeseen täyteläisten italialaisten Veneton alueen punaviinien maisteluun, joten en noteerannut muutosta mitenkään.

Päätimme nuoruuden joraamismuistoihin vahvasti liittyvän ystäväni kanssa treffata juuri The Happy Red Onionissa ja nauttia siellä kunnon ruoat asianmukaisten juomien kera.

Ravintolan pohjakartta oli mennyt hieman uusiksi, mutta kyllä uuden tunnisti vanhaksi ilman promillejakin. Mainostaahan The Happy Red Onion olleensa olemassa aina vuodesta 1994 lähtien, eikä tosiaan vuodesta 2016, jolloin omistus vaihtui. Ruokailuun ja illanistuskeluun edelleenkin parhaimmat paikat ovat loosit. Niitä löytyy entiseen malliin. Saluunamainen miljöö on jätetty elämään. Kuten vanhassa, uudessakaan Red Onionissa sisustajien kättä ei ole painanut sisustuslehti eikä mieltä kultainen leikkaus.

Yllätyksekseni Dondossa oli käynnissä pihvi- ja leikeviikot. Aikamoista. Tartuin luonnollisesti tarjoukseen ja otin Sveitsinleikkeen (15,90 €). Kinkulla ja juustolla täytetty paneroitu possunleike paljastui jättimäiseksi virheeksi. Leike oli hävettävän kuiva niin sisuskalujen kuin ulkopinnankin osalta, eikä siinä ollut tietoakaan mehevyydestä. Ehkä huonoin leike ikinä. Lopputulos oli tosiaan harvinaislaatuisen surkea, mikä oli sinänsä erikoista, että luulisi ravintolan panostavan juuri teemaviikkoihin. Jos niiden aikana tarjoillut annokset eivät vakuuta, miksi mennä kokeilemaan peruslistan annoksia? Väsyneen mauttomat pakastevihannekset tai sinänsä mukiinmenevät bataattiranskalaiset peesasivat vaisusti leikettä. Nälissään ei sentään tarvinnut lähteä, sillä annos oli fyysinen. Maku oli korvattu annoksen koolla, kuten entisaikoina juomien laatu korvattiin määrällä. Bulmers oli sentään raikasta ja hyvänmakuista.

Uusi The Happy Red Onion (jotenkin ärsyttävä nimi) yrittää olla enemmän kuin mihin sen rahkeet riittävät. On turha yrittää Hungaroringin kierrosennätystä, vaikka päässä olisivatkin Porschen ajolasit, jos alla on Ford Mondeon moottori. Pitää valita nöyrästi linjansa: panostetaanko ruokaan vai viihteeseen. En tiedä viihdepuolen nykykunnosta, mutta ruokapuoli petti pahasti. Viiden tähden muistot, yhden tähden ruokakokemus.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

The Happy Red Onion
Iskoskuja 3 B (Kauppakeskus Myyrmanni)
01600 Vantaa

Maannos

Kävelin kesällä Telakkakatua pitkin ja huomasin, että tunnustettu ravintola Maannos oli jäänyt pahasti tietyömaan jalkoihin. Eikä mennyt montaa hetkeä, kun luin Hesarista ravintoloitsijan tunteenpurkauksen. Läpikulkuliikenteen puuttuminen oli kuulemma lyönyt ison loven liikevaihtoon. Kun sopiva hetki tuli muutama kuukausi myöhemmin, päätin juhlallisesti nostaa liikevaihtoa yhden lounaan verran.

Maannos on tullut tunnetuksi ideologiasta, jossa yli 90 % raaka-aineista on kotimaista. Lisäksi ruoan keihäänkärki ovat kotimaiset kasvikset. Liha sen sijaan on juhlapäivän luksusta, ei jokaiseen annokseen kuuluva pakollinen raaka-aine. Lähtökohtien takia yllätyin hieman, kun huomasin, että lounaalla oli tarjolla yksi liha-, kaksi kala- ja vain yksi kasvisvaihtoehto. Menin varmalla valinnalla: lihapullia ja ruskeakastiketta (12,50 €), vaikka tarjolla olisi ollut herkullisilta kuulostavat paistettu hauki ja hiillostettu nieriä. Keltahernepihvi ei päässyt pudotuspeleihin.

Annos oli lopulta pöytään saapuessaan vähän hassun oloinen: isoon lautaseen nähden varsin pienen näköinen kokonaisuus ja kaiken lisäksi lihapullat piilottelivat salaatin alla. Lihapullat paljastuivat kuitenkin laadukkaiksi ja maistuviksi. Kastike, perunamuusi, ruusukaalit ja puolukka komppasivat niitä hyvin. Rehuja sen sijaan oli aivan liikaa ja niitä oli myös hankala syödä.

Lounaaseen kuuluu lautasannoksen lisäksi keitto, joka käyntikerrallani oli perunasta ja purjosta tehtyä. Keitto oli samettisen herkullista, kuten myös tuore hapanjuurileipä. Briljantti aloitus!

Onnistuin pääsemään paikalle juuri pahimpaan lounasryysikseen vähän yhdentoista jälkeen. Pelkkä turhauttava jonotus kesti kymmenisen minuuttia. Joskus ongelma lounaalla on se, että pääruoka tulee pöytään, kun olet kenties vasta syönyt yhden haarukallisen alkuruokaa. Se ei ole Maannoksen ongelma. Pääruoan tulossa kesti nimittäin nelisenkymmentä minuuttia. Se on lounastajalle aivan liian pitkä aika. Kokemukseni perusteella siis ainakin lounastajat ovat Maannoksen löytäneet tietyömaasta huolimatta.

Jykevät paksut seinät, betonilattia, tiiliseinä ja katossa risteilevät putket yhdistettynä miellyttävään valaistukseen luovat kellarimaisiin oloihin teollisuushenkisen, mutta toimivan yhdistelmän. Tilaa hallitsee yhtäältä baaritiski, toisaalta katse karkailee usein peräseinällä olevaan massiiviseen viinikaappiin.

Maannoksen ruoka oli laadukasta ja hyvää, mutta sen poikkeuksellisen hidas tarjoilu aiheutti harmitusta ja myöhästymisen tapaamisesta. Vai olenko vain hätähousu, joka ei osaa rauhoittua edes lounaalla?

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Maannos
Telakkatu 5
00150 Helsinki

Dylan Kottby

Dylan Kottby on osa Dylan-perhettä. Ketjun Oulunkylän yksikkö sijaitsee auki raadellulla Mäkitorpantiellä, legendaarisen K-Supermarket Mustapekan välittömässä läheisyydessä. Kiva, että ketju on uskaltanut rantautua vähän kauemmaksi keskustan tohinasta. Etelärannan Block by Dylanin olen muuten aikoinani useaan otteeseen testannut ja hyväksi todennut.

Dylan Kottby (hassu nimi: miksi Käpylä, kun sijaitsee Oulunkylässä ja miksi ruotsiksi?) toimii päivisin lounasravintolana. Iltaisin ja viikonloppuisin ravintola on tilausravintola. Tarjolla on myös neuvottelutiloja ja juhlasali. Lisäksi nettisivuilla mainostetaan tarjoilujen tilaamista verkkokaupan kautta sekä ketjun lounassovellusta, jolla saa lounaasta 10 % bonusta. Nyt on yritystä!

Myös ravintolan lounaslista ja tarjonta on leveää. Tarjolla on keittoa, erilaisia salaatteja sekä useita eri pääruokia, unohtamatta tietenkään leipiä, ruokajuomia sekä kahvia. Salaattivaihtoehtoja on runsaasti aina peruskamasta (kurkku, tomaatti, parsakaali, punajuuri) kohti vähän erikoisempia virityksiä (marinoidut vihannekset, marinoitu sipuli, feta, pähkinät ja siemenet, herne-raejuusto, papu-herkkusieni). Ilahduttavaa on, että lounastaja voi pitkälti itse asetella raaka-aineet haluamillaan painokertoimilla lautaselleen, sillä valmiita sekoituksia ei ole liiaksi.

Pääruoista olen maistellut mm. lihapullia, savukassleria, pariloitua kananrintaa, Kievin kanaa sekä paria eri pastaa (aurajuustokana ja savulohi). Pääruokien kohdalla ideologia, jossa kaikille tarjotaan jotakin, voi lopulta kääntyäkin ravintolaa vastaan. Nyt niin on mielestäni käynyt. Olisi syytä keskittyä pariin pääruokaan ja tehdä ne antaumuksella, eikä puolivillaisesti liian montaa. Kievin kana paholaisen majoneesilla sekä savukassler olivat hyviä, lihapullat ja kananrinta mukiinmeneviä, mutta pastat ovat olleet tyypilliseen buffetlounaan tapaan aikamoista mössöä. Keittoja en ole liiemmin maistellut, mutta kookos-porkkana-inkiväärikeitto oli varsin tasapaksu esitys.

Dylan Kottbyn sali on iso, paikkoja on 150 asiakkaalle. Kenties avaruuden takia tilasta tulee lähinnä mieleen työmaaruokala. Tietynlaista kolkkoutta on paikattu – onnistuneestikin – punaisen ja mustan värisävyillä, Modesty Blaise -sarjakuvahahmon naamakuvalla sekä kyseisillä fyysisillä sarjakuvalehdillä seinällä.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Dylan Kottby
Mäkitorpantie 3
00620 Helsinki

Memphis Hakaniemi

Rosson ikoninen raastepöytä alkaa jäämään entistä vahvemmin historian hämäriin. Jälleen yhden Rosson tarinalle kirjoitettiin viimeiset sanat, kun Hakaniemen Ympyrätalon ravintola suljettiin kesällä. Syksyn myötä tilalle aukesi kuitenkin S-ryhmän toinen ketjuravintola Memphis. Tarkemmin ottaen kyse on itse asiassa uuden Memphis-konseptin ensimmäisestä ravintolasta. Vaikken ole profiloitunut kyseisen ketjun fanina, kävin testaamassa paikan lounaan.

Memphisissä on tarjolla sama lounaslista (10,50–14 €) aina viikon ajan. Se on vahvasti aasialaishenkinen, kuten Trukune Meatballs tai Chicken Panang Curry, molemmat jasmiiniriisillä, todistavat. Toisaalta listalta löytyy myös vuohenjuustosalaatti. Päädyin kuitenkin Asian Falafel-Quinoa Balls -annokseen (11,50 €), jossa kasvispalleroiset tarjoiltiin makealla chilikastikkeella helmicouscousin kera. Annos paljastui varsin onnistuneeksi. Falafel-quinoapallot olivat suunmukaisia ja toimivat kastikkeen kanssa hyvin. Couscous vihannesten kanssa ryyditettynä puolestaan yllätti raikkaudellaan. Harmittelin alkusalaattien uupumista lounastarjonnasta, mutta kahvi sentään kuului pakettiin.

Memphisin interiööri on hempeän punaisenpuhuva. Seinillä on peilejä avaruutta tuomassa, jos isot ikkunat toisella puolella eivät riitä. Huonekasvit tuovat kaivattua vehreyttä. Vanhanaikaisia, mutta kaikkien rakastamia loosejakin löytyy. Miljöö on jotenkin jenkkityylinen. Palvelu oli kassalla asioidessa tuttavallista, mutta hämmentävän sekoilevaa ja tietämätöntä.

Memphis Hakaniemi ei ole minkään sortin sateentekijä edes Hakaniemen ravintolakentässä, mutta toimii varmasti suurelle yleisölle paremmin kuin ajan hampaan kolhima Rosso.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Memphis Hakaniemi
Siltasaarenkatu 18-20 (Ympyrätalo)
00530 Helsinki