Vuoden 2018 parhaat ravintolat

Vuosi 2018 tullaan muistamaan siitä, että maailman viimeinen urospuolinen zairenleveähuulisarvikuono kuoli sekä tietysti siitä, että Kangasalasta vihdoin ja viimein sukeutui oikea kaupunki. Kaiken tämän kohinan ohella olen ehtinyt käymään myös ravintoloissa, mikä on ilahduttanut eniten varmaankin minua itseäni. Vuoden kulinaarinen kohokohta oli ehdottomasti reissu Brasiliaan ja Argentiinaan. Myös keväisen Kööpenhaminan ravintolatarjonnasta kirjoitin.

Tänä vuonna vuoden parhaiden ravintoloiden pystit jaetaan neljässä kategoriassa: 1) brunssi, 2) lounas, 3) pizza ja 4) illallinen. Ravintoloita on vähintään kolme jokaisessa kategoriassa, mutta ne eivät ole paremmuusjärjestyksessä. Jokainen tämän vuoden 15 ravintolasta, jotka tässä kirjoituksessa mainitaan, saa Tulin, näin ja söin -blogin himoitun laatuleiman. Ei muuta kuin syömään!

Edellisvuosien parhaat löydät näistä linkeistä: 2017, 2016

Brunssi

Glassikko
Hurmaava ja moniulotteisen laadukas brunssikokonaisuus odottaa Vanhassa Porvoossa.

Bistro O Mat
Kirkkonummelta kajahtaa! Bistro O Matin elegantti brunssi oli silkkaa juhlaa alusta loppuun.

Torni
Tornin brunssi oli perinteinen, monipuolinen ja erittäin pätevä.

Lounas

Bangkok9
Helsingin paras thaimaalainen Citycenterin laadukkaassa ravintolamaailmassa.

Chapter
Chapterin liikelounas lunasti heittämällä kovat odotukset. Annokset olivat kaiken lisäksi esteettisiä taideteoksia.

Social Burgerjoint
Social Burgerjointista saa Suomen parasta burgeria.

Bites
Perillä odottava äärimmäisen herkullinen burgeri on oman matkansa arvoinen.

Kuja
Kuja oli vuoden kovin lounasyllättäjä. Taso piti testata useampaan kertaan, enkä milloinkaan poistunut pettyneenä.

Pizza

Capperi
Söin Capperissa elämäni parhaimman pizzan.

Bacco
Harmillisen pikainen visiitti mielenkiintoiseen tulokkaaseen, jonka pizza oli maistuva kokonaisuus.

Pizzala
Teurastamolla sijaitsevan Pizzalan pizza oli hurmaava nappisuoritus.

Illallinen

Kaskis
Helsingin ulkopuolisen Suomen ehdoton ykkösravintola on samalla luonnollisesti myös yksi Suomen ravintolaskenen kruununjalokiviä – vuodesta toiseen.

Werner
Kaikki oli esimerkillisen erinomaista. Kuusi viikkoa riippunut nauta jäi odottamaan ensi vuoden vierailua...

Baskeri & Basso Bistro
Hartaasti odottamani käynti Cityn vuoden paras ruoka -palkinnon voittaneeseen BasBasiin toteutui vihdoin tänä vuonna!

Puisto
Tampereen paraatipaikalla sijaitsevassa Puistossa tuli vietettyä yksi vuoden hauskimmista illoista. Osa siitä meni loistavan ravintolan piikkiin.
 

Hokkaido Sushi

Hokkaido Sushi ei ole noussut mitenkään esiin sushiravintoloiden usein niin kasvottomasta merestä. Siitä huolimatta löysin itseni sieltä tavallisena arkipäivänä lounasaikaan. Tarjolla oli paljon erinäköisiä susheja, minkä lisäksi valikosta löytyy perusaasialaista lounasbuffetmättöä (11,90 €).

Hokkaido Sushin päätuotetta eli susheja on tarjolla aikamoinen variaatioiden kirjo. Osa niistä edustaa myös tarjonnan ei-päätä-ei-häntää -osastoa, kuten sulatejuustolla kuorrutettu yksilö tai paahtopaistilla päällystetty sushi. Ravintolan susheissa ei ollut panostettu ulkonäköön, sillä tuntui, että iso osa niistä oli jotenkin kiireellä hutaistun oloisia. Sushit olivat lisäksi varsin mauttomia. Jäi fiilis, olisiko syytä määrän sijasta panostaa laatuun. Hokkaido Sushin sushit asemoituvat sushien laatujanalla keskimääräisen alapuolelle.

Ravintola tarjoilee buffetissaan myös muuta ruokaa: riisiä, nuudeleita, lihaa (possu, nauta, kana) ja esim. kevätkääryleitä. Possut olivat kohtuullisen mehukkaita, mutta niiden kastike oli harmikseni jämähtänyt tarjoiluastiaansa, eikä ollut puoleensavetävän oloista enää. Nauta mm. sipulin ja paprikan kanssa edusti normaalia hyvää tasoa. Sen sijaan nuudelit olivat jääneet hieman raaoiksi, meininki oli aika koppuraista.

Hokkaido Sushi tarjosi yllätyksekseni kahvin lisäksi jälkipalaksi jäätelöä. Sitä sai itse lusikoida jäätelöpalloiksi astiaan. Valitettavasti jäätelö oli oudointa miesmuistiin. Se yksinkertaisesti maistui pahalta. Ei hyvä.

Hokkaido Sushi ei miljöönsä puolesta herätä minkäänlaisia intohimoja. Se pelaa varman päälle. Yllättävän iso se joka tapauksessa on. Hokkaido Sushi on niitä rafloja, joissa yksi käyntikerta riitti. Mutta sehän on vain hieno asia! Tarjontaa on niin paljon, että heikompiin paikkoihin ei ole tarvetta toiste mennä.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Hokkaido Sushi
Mannerheimintie 100
02250 Helsinki

Ravintola N:o 11

”Ravintola Kuusihokki on nyt Ravintola N:o 11. Perinteikäs Kuusihokki sai toukokuussa 2005 uudet omistajat ja niinpä myös ravintolan nimi vaihtui. Kuusihokki on nyt siis Ravintola N:o 11.” Nämä nettisivuilta bongatut lentävät lauseet lienevät edelleen totta, vaikka aikaa on kulunutkin pitkälti yli 13 vuotta. Samankaltainen ajastaan pysähtynyt fiilis hiipi mieleeni, kun kävin lounaalla perinteikkäässä kortteliravintolassa.

Kellertävän rusehtava ravintolasali on jotain, mihin harvoin enää nykypäivänä törmää. Se oikein huokuu menneitä vuosikymmeniä. Visakoivusta tehdyt seinäpaneelit ovat aikansa lapsi. Tuolit, valaisimet tai taulutkaan eivät varsinaisesti huou modernia twistiä.

Olin liikkeellä hernekeittopäivänä (9,80 €). Settiin kuului myös pannukakku, joka oikeastaan ratkaisi valinnan. Tarjolla olisi ollut myös salaatti (9,80 €) sekä kala- ja pihviannokset (13,80 € ja 16,80 €), mutta perinteikäs hernari pannarin kera vei herneenmitalla voiton kanssakilpailijoistaan. Ravintola N:o 11:n lounas alkaa kuitenkin alkusalaatista, jonka olisi toisaalta voinut aivan hyvin jättää väliinkin. Vihreästä salaatista, kurkusta ja tomaatista ei oltu saatu taiottua herkullista kombinaatiota. Kuka siihen edes pystyisi? Leipä oli kuitenkin tuoretta.

Maukas hernekeitto kuitenkin pelasti paljon. Se oli pröystäilemättömän simppeli ja hyvänmakuinen. Lihaakin löytyi kivasti. Keitosta jäi hyvä mieli. Hyvää mieltä lisäsi jälkiruoaksi nauttimani verraton pannukakku mansikkahillon kanssa. Sitä kelpasi nauttia kahvin kera.

Ravintola N:o 11:stä jäi ristiriitainen fiilis. Yhtäältä lähes koko lounashetken tyhjillään muista lounastajista ollut ja vanhaa maailmaa edustava ravintolasali ei jättänyt positiivista fiilistä. Toisaalta pääruoka ja poikkeuksellisesti käyntikerrallani hintaan kuulunut jälkiruoka edustivat hyvää ruoanlaittotaitoa, kunhan tosiaan se kamala alkusalaatti unohdetaan. Lisäksi palvelu oli nuorekkaan rentoa ja reipasta. Kun kaiken vetää yhteen, jään edelleen hämilleni, että saako ravintola jatkoa omassa elämässäni. Ehkä seuraavana hernekeittopäivänä taas vai pitäisikö kuitenkin käydä maistamassa kehuttua wieninleikettä…

(Tämän kirjoituksen julkaisupäivänä tuli uutinen, että ravintola on suljettu vuokrasopimuksen päättymisen vuoksi. Wieninleike jäi siis kokematta.) 

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Ravintola N:o 11

Pihlajatie 34
00270 Helsinki 

Theron Eat & Work (Sörnäinen)

Theron Eat & Work on se osa Theron Groupia, joka nettisivujen mukaan ”ravitsee työssä käyviä kanssakulkijoita”. Käytännössä poeettisen lausuman voi suomentaa sillä tavoin, että Eat & Workissa ihminen käy lounaalla. Minä kävin lounaalla Sörnäisten ravintolassa, aivan siinä Teurastamon kulmilla.

Sörnäisten TEW tarjoaa lounaalla (9,90 €) varsin kattavan buffetvalikoiman: alkuun paahdettua valkosipulikeittoa, pääruoaksi kermaista metsäsienipastaa puolikuivattujen tomaattien kera, juustolla gratinoitua uunikalaa tai provencelaista possupataa sekä vielä jälkiruoaksi vispipuuroa. Vaikka pääruokavaihtoehtoja oli reilunoloisesti, löytyi tiskiltä vielä yksi teriyakipossun kokoinen yllätys, johon myös päädyin. Mielessä oli hetken aikaa ajatus, että oliko se kenties edellispäivän jäämistöä, mutta sitten se meni ohitse.

Valkosipulikeitto krutongeilla koristeltuna oli kivan eksoottinen avaus, mutta ei lopulta jäänyt mieleen. Teriyakipossu paahdetuilla perunoilla ja pähkinöillä höystetyillä parsakaaleilla oli kouluruokamainen, mutta kohtuullisen miellyttävä kokonaisuus. Ruokia leimasi kuitenkin turvallisuushakuisuus, tylsyyskin. Maut olivat varovaisia. Tuntuu, että Eat & Workissa yritetään miellyttää kaikkia, mutta lopulta ei ylitetä kenenkään odotuksia. Vispipuuron muuten jätin muille, sillä sehän on välipala eikä mikään jälkiruoka!

Theron Eat & Work Sörnäisten miljöö on linjassa ruoan kanssa: kliinisyys ja tietty laitosmaisuus vaivaavat. Jos tämän pitäisi olla tila, jossa luovuus vahvistuu ja uusia supercellejä kehitellään valkosipulikeiton ja vispipuuron välissä, niin epäilen.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Theron Eat & Work

Sörnäistentie 2
00580 Helsinki

Ristorante Il Siciliano

Joskus käy niin, että on liikkeellä lounasaikaan kauppakeskus Jumbon ja viihdekeskus Flamingon lukuisilla käytävillä. Perinteinen kauppakeskusympäristö harvoin tarjoaa kovin mielekkäitä tai eksoottisen kiinnostavia lounasvaihtoehtoja. Vaikka oletus ei enää pädekään esim. Kampin tai Citycenterin kauppakeskittymissä, pätee se edelleen Jumbo-Flamingo-kombossa. Mutta koska ihmisen on syötävä säännöllisesti – ja tunnetusti anarkia odottaa kolmen väliin jääneen lämpimän aterian päässä – valitsin lounaspaikaksi Flamingon puolella sijaitsevan Ristorante Il Sicilianon. Italialaisiin voi aina luottaa, jos ei nyt taloudenpidossa, niin ainakin ruoanlaitossa, eikö vain?

Il Siciliano tarjoaa lounaalla useampaa eri vaihtoehtoa alkaen päivän salaatista (9,50 €) jatkuen pastojen ja pizzojen kautta päivän annokseen (10,80 €), johon itse päädyin. Se oli Saltimbocca alla Siciliana eli possun sisäfilettä parmankinkulla ja salvialla sekä paahdettua perunaa. Annos oli raskassoutuinen ja tuhdinpuoleinen sekä olemukseltaan että makumaailmaltaan. Öljyiset kasvikset eivät luonnollisesti raikastaneet kokonaisuutta. Suolainen possupihvi, jonka päällä oli

parmankinkkua, oli varsin kelvollinen ja kohtuullisen maukas setti. Se olikin annoksen paras osio, mikä onkin toivottavaa pääroolin esittäjälle. Kokonaisuutena annos tasapainotteli kahden ja kolmen tähden rajamaastossa. Alkusalaattipöydän köykäisyys ja kuivuneet leivät sekä seuralaisen kommentit jäähtyneestä pasta-annoksesta tasoittivat kuitenkin tietä kohti kahden tähden ruokakokemusta.

Il Sicilianon tilat ovat valtavat. Miljöö on rakennettu ajatukselle, että oltaisiin syömässä ulkona italialaisessa pikkukaupungissa. Punainen väri ja katossa risteävät suuret ilmastointiputket hallitsevat muutoin maisemaa. Palvelu oli vähäeleistä, eikä jäänyt mieleen erityisen ystävällisenä tai välittävänä.

Seuraavan kerran kun hortoilen nälissäni Vantaan suurimmassa kauppakeskuksessa, kohdistan askeleeni toiseen paikkaan. Niin se vain on.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Ristorante Il Siciliano
Tasetie 8
01510 Vantaa (Viihdekeskus Flamingo)

No Pizza

Menestystä haalineen Kotipizzan uudehko No Pizza -konsepti ratsastaa pizzabuumin aallonharjalla. Nämä ns. uuden aallon pizzeriat ovat esitelleet meille liuskat, luiskat ja muut napolilaisen kuohkeat pizzapohjat. No Pizzan ulkomaille tähtäävä konsepti on pitkälle brändätty, asiakaskohderyhmän ollessa milleniaalit. Ravintolaan on suunniteltu brändiin sopiva oma musiikkimaailma, eikä käteinen käy maksuvälineenä. Pizzojen verkkokauppakin löytyy. Paljon puhetta on siis ilmassa, mutta itse tuotteesta vähemmän. En ollut etukäteen kuullut kovin ylistäviä arvioita No Pizzan pizzoista, joten minulla ei ollut kiirettä mennä testaamaan kesäkuussa Citycenterissä avattua ravintolaa.

No Pizzan pizzalista käsittää kymmenkunta pizzaa. Osa niistä on kohtuullisen hauskasti nimetty (Poronkusema, Scandinavian Masterpiece), osa kenties vähemmän hauskasti (Cheeses Christ, Huarache). Päädyin Hammer-nimiseen pizzaan (13 €), jossa tomaattipohjan päällä oli maalaiskinkkua, puolikuivattuja keltaisia tomaatteja sekä rucolaa. Pizzan liuskamaisesta muodosta tuli mieleen Skifferin pizzat. No Pizzan pizza oli varsin kelvollinen, mutta ei enempää. Se oli hyvä, mutta se ei jäänyt mieleen. Kinkkua oli annosteltu hyvällä kädellä tomaattien tuodessa raikkautta kokonaisuuteen.

Seuralaiseni otti Huarache-pizzan (14 €), joka on meksikolaishenkinen. Pizzasta löytyy mm. taco-maustettua jauhelihaa, murennettuja nachoja, salsa verdeä, hapankermaa ja korianteria. Seuralaisenkaan reaktioiden perusteella ei välttämättä vielä maailmaa valloiteta. Ihan hyvää, mutta ei ihmeellistä.

No Pizzan meininki on jännää. Interiöörissä vaihtelevat puun sävyt mustan kanssa. Yhden seinän peittävä taideteos hallitsee ilmatilaa. Palvelu on nuorekkaan epämuodollista, ehkä liiankin kanssa. Tai sitten minä alan olemaan konseptiin liian vanha. Osalle asiakkaista lyötiin tilauksen yhteydessä piippari käteen, jolloin pizza piti itse hakea tiskiltä – meille valmiit pizzat tuotiin pöytään. Kummallista. Ruokailun jälkeen asiakkaan kuuluu viedä kiltin omatoimisesti välineet yms. lajittelupisteelle. Tuli mieleen koulun ruokala. Ai niin, olisiko pöytäkin pitänyt pyyhkiä valmiiksi seuraavia varten?

No Pizzan pizza oli mukiinmenevä, mutta ei jättänyt pysyvämpiä muistijälkiä. Konsepti tuntui vielä hakevan uomiaan. Maailmanvalloituksesta ei vielä näillä elementeillä kannata haaveilla, mutta jään seuraamaan mielenkiinnolla konseptin taivalta.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

No Pizza
Kaivokatu 8 (Citycenter)
00100 Helsinki