Huvila

Järvenpään poliisi pelasti, kun pääkaupunkiseudulla ei passin uusimiseen liittyviä tunnistautumisaikoja kovin nopeasti heltinyt. Niinpä karautin Järvenpään poliisiasemalle, mutta kuka hullu matkaa Järvenpäähän saakka vain käydäkseen antamassa sormenjäljet polisiille? En minä ainakaan. Matka oli siis syytä kruunata maittavalla lounashetkellä. Päädyin pikaisen nettiselailun perusteella Sibeliuksenkadulla sijaitsevaan keltaiseen hirvihuvilaan, ravintola Huvilaan. Aikaisempi gastronominen käyntini oli suuntautunut Sesongin oivalliselle brunssille.

Huvila tarjosi lounasaikaan kolmea lounarihintaista (10,50 €) annosta ja yhden kalliimman porvariannoksen. Päädyin feta-avokadosalaatin, lindströminpihvien ja muikkujen välisessä tasavahvassa taistelussa lopulta muikkuihin. Jostain syystä en ikinä valitse salaattia, vaikka se tässäkin tapauksessa kuulosti kesäisen raikkaalta, jopa terveelliseltä. Voissa paistetut muikut perunamuusin, tillikurkkujen sekä kermaviilikastikkeen kera oli perin onnistunut kokonaisuus. Maut ja ainesosat olivat miellyttävässä tasapainossa. Sen sijaan alkusalaattipöytä oli valju esitys. Kaksi köykäistä salaattia (papuja ja tomaatti-kurkku-oliivi) ryyditettynä leivällä sekä vesimeloniviipaleilla pettivät odotukset jääden selvästi alle normaalin odotusarvon mukaisen alkusalaattivalikoiman. Ei silti, söihän sitä. Kahvi kuului lounaan hintaan, kuten odottaa sopii.

Huvilan terassin varjossa oli kiva nauttia aurinkoisesta kesäpäivästä. Sisätiloissa tuli sen verran käytyä, että huomasin miljöön olevan selvästi tummasävytteisempi kuin, mitä kesäisen keltaisesta ulkoasusta olisi voinut päätellä. Klassinen hirsihuvila siis.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Huvila
Sibeliuksenkatu 5
04400 Järvenpää

Pamela

Werner lähti, Pamela tuli tilalle, omistajat pysyivät samoina. Wernerin lähtö oli sääli, sillä tulimme erinomaisesti juttuun. Koronatauon jälkeen kävin testaamassa Pamelan, joka ehti ennen pakollista taukoa olla auki vain parisen viikkoa. Omistajien ravintolaryppääseen kuuluvat myös Döner Harjut (Flemari ja City) sekä Teurastamon Palema.

Pamela on kallellaan Lähi-idän ja Välimeren suuntaan, mikä kuulostaa melkoisen hyvältä maantieteelliseltä suuntaukselta. Lounaslistalta esiin nousikin eksoottisen oloinen vasikka-iskender focaccialla, jogurtilla, grillatulla tomaatilla sekä ruskistetulla voilla (14,90 €). Lomapäivän kunniaksi otin palan painikkeeksi lasillisen talon punaviiniä (12 cl 6,50 €). Vasikka oli mehevää ja maukasta. Taiten tehtyä, kuten tavataan sanoa. Focaccia sen sijaan oli harmillisen rasvaista ja tunkkaista syötävää, sillä se oli imenyt itseensä kaiken rasvan ja öljyn annoksessa. Jogurtti- ja tomaattikastike sekä grillattu tomaatti puolustivat paikkaansa kokonaisuudessa, mutta joutuivat tosissaan kamppailemaan focaccian rasvaista ylivoimaa vastaan. Viini oli kulauteltavaa, mutta ei sen kummempaa lajiketta. Kahvi kuului hintaan ja se tuotiin suoraan pöytään lounaan jälkeen.

Palvelu Pamelassa pelasi perusystävällisesti ja ripeästi. Lounasajan loppupuolella ravintola alkoi tyhjentyä, mutta sinne mennessäni se oli puolillaan. Ajan hengen mukaisesti terassi oli melkein täynnä. Miljöö muistuttaa kovasti Werneriä, ennen kaikkea punavalkoinen laattalattia vangitsee katseen. Pamela ei yltänyt edeltäjänsä tasolle, mikä jäi harmittamaan – kenties meitä molempia. Aiempien näyttöjen perusteella on kuitenkin vähintäänkin reilua antaa toinen tsäänssi.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Pamela
Bulevardi 12
00120 Helsinki

Wanha Pehtoori (Haltialan tila)

Wanha Pehtoori on ympärivuotinen kahvilaravintola, joka sijaitsee idyllisessä maalaismaisemassa Haltialan maatilalla Helsingin ja Vantaan rajalla. Haltialan tila onkin kätevä paikka kaupunkilaisille käydä ihmettelemässä maatilan eläimiä, kuten lampaita, kanoja, lehmiä ja hevosia, jos ei jaksa Ypäjälle tai Hausjärvelle saakka matkustaa. Eläinten lisäksi tilan keskellä seisoo traktoreita ja muita työkoneita. Ihmeellisten eläinten ja työkoneiden lisäksi lapsille löytyy leikkipaikka (vinkki: ota öljy mukaan, keinu vinkuu ärsyttävästi). Kokonaisuuden kruunaa kesäisellä ruohopihalla seisova Wanha Pehtoori, joka terassillaan tarjoaa nälkäisille mm. grillituotteita, kuten burgereita sekä itsetehtyjä munkkeja. Kyytipojaksi solahtaa helposti lasillinen viiniä.

Valitsin tiiviiltä listalta brisketin (18 €) eli yön yli haudutettua naudanrintaa omatekoisen leivän välissä. Kylkeen sai lohkoperunat normina tai bataatteina sekä omavalintaisen dipin. Brisket on tosiaan naudanrintaa ja sen valmistamista pidetään jonkinasteisena barbequen kuninkuuslajina. Tässä kisassa Wanha Pehtoori tuulettaa kultamitaliaan korkeimmalla pallilla. En tosin ole alan vanhempi erityisasiantuntija, vaikka väitänkin tunnistavani laadukkaan, hyvin valmistetun ja erinomaisen lopputuloksen. Hurmaavaa briskettiä komppasivat oivallisesti annoksen raikkaammat elementit sekä suunmukainen leipä itsessään – unohtamatta majoneesia, joka sitoi annoksen maut yhteen. Lohkopotut ja aiolidippi täydensivät muhkean maukasta grilliannosta. Kenties jonkun sisäinen ekonomisti saattaa kohottaa harmaita kulmakarvojaan 18 euron hinnan edessä, mutta fakta on, että vaikka Wanha Pehtoori pyytää paljon, jää asiakkaalla saamapuolelle vielä enemmän. Annoskokokin on vähintään säädyllinen.

Jos isältä kysytään, Haltialan maatilareissun ehdoton kohokohta oli kyllä Wanhan Pehtoorin brisket. Jos kysytään 1,5-vuotiaalta tyttäreltä, kohokohtina toimivat lampaat ja päämäärätön juoksentelu pihapiirissä.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Wanha Pehtoori
Laamannintie 17
00690 Helsinki

Taqueria Lopez ý Lopez

Tacoja kansalle, joka pimeydessä vaeltaa! Onneksi Suomesta on jo pitkään saanut laadukasta ja ”aitoa” meksikolaista ruokaa. Moni paikka on kuitenkin jo ehtinyt poistua keskuudestamme, mutta uutta yritystä pukkaa. Teurastamon urbaanissa sykkeessä toimintansa loppuvuodesta aloittanut Taqueria Lopez ý Lopez kumartaa meksikolaisella pikkukadulla sijaitsevalle tacokuppilalle. Taqueria Lopez ý Lopez saikin kunnian olla meikäläisen ensimmäinen koronarajoitusten höltymisen jälkeinen ravintola, jossa kävin. Historiallista kai sekin. Vaimoni on niin kovasti kehunut Kampissa sijaitsevan sisarravintolan lounastacoja, että piti oikein koko perheen voimin käydä testaamassa iltatarjontaakin.

Otettiin Beef Suadero -tacot (16 €), Verdes-kanaenchiladat (16 €) sekä naposteltavaksi nachot guacamolella (9 €). Guacamole oli ensiluokkaista ja kerrankin sitä oli riittävästi. Kanatäytteiset enchiladat uivat kastikkeessa, eikä valju värimaailma herättänyt suuria odotuksia. Valitettavasti värittömyys tarkoitti myös mauttomuutta. Homma meni jotenkin mössöiseksi, eivätkä maut erottuneet toisistaan. Ei jatkoon. Olin kuitenkin onnekas, sillä sain ahtaa kyltymättömään vatsaani vaimoni neljännen tacon. Se paljasti Lopez ý Lopezin todellisen osaamisen. Samalla mieleeni nousi kysymys: jos ravintolat ykköstuote ovat tacot, miksi ihmeessä minä hidasälyinen turakainen valitsin enchiladan listalta? Tacot olivat yhtäältä pelkistettyjä, toisaalta mojovan maukkaita. Hitaasti kypsytetyssä lihassakaan ei ollut säästelty.

Lopez ý Lopez kunnioittaa sillä tavoin vaatimattomia kansankuppilaesikuviaan, että se on kaikkea muuta kuin viihtyisä. Ainoastaan värikkäät kuvat elävöittävät pientä ja ankeaa tilaa. Tunnelma on siitä huolimatta – tai juuri siksi – rennon leppoisa. Maailma on jälleen hiljalleen avautumassa.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Taqueria Lopez ý Lopez
Työpajankatu 2
00580 Helsinki

Momotoko (Citycenter)

Suomalaiset ovat tavanneet ramen-sanaa jo useamman vuoden ajan, sillä tuo monivivahteinen japanilainen nuudelikeitto on vallannut ainakin eteläisen Suomen. Kukapa ei tykkäisi maukkaan herkullisesta keitosta, johon olen tutustunut myös sen synnyinmaassa? Olen aiemmin testannut Euroopan suurimmaksi ramen-ketjuksi kasvaneen Momotokon ensimmäisen ravintolan Yliopistonkadulla sekä Hietalahden kauppahallin legendaarisen Fat Ramenin ja ne oivallisiksi ravintoloiksi todennut.

Koronapandemia on kurittanut ravintola-alaa ympäri maailman kovalla kädellä. Nyt kun ravintolat hiljalleen heräilevät koomasta, on hienoa, että City kantaa kortensa kekoon klassisilla SYÖ-viikoillaan (SYÖ TAAS! 5.–18.6.). SYÖ-Viikoilla mukana on Citycenterin Momotoko, jossa kävin nauttimassa diilihintaisen (14 €) setin, johon kuuluvat Tantanmen-ramen (normihinta 13,80 €) sekä Yakitori-kanavartaat (normihinta 5,50 €).

Paistetut kanavartaat makealla soijakastikkeella eivät voi olla muuta kuin syötävän hyviä. Sen sijaan Tantanmen-ramen ei pystynyt vastaamaan huutoon. Hienonnettu possunliha taitaa olla se annoksen muista erottava tekijä, eikä se sopinut keittoon parhaalla mahdollisella tavalla. Myös possun makumaailma jäi vajavaiseksi. Kyllä taitaa olla niin, että ramen-keitto vaatii kunnon siivut mehukasta possunkylkeä. On kuitenkin tunnettu tosiasia, että liemi tekee ramenin, ei niinkään lisukkeet. Kun Momotokon ramenin liemikään ei ollut muistijälkiä jättävä, jäi kokonaisuus keskiarvon alapuolelle.

Momotoko kumisi tyhjyyttään sinne mennessäni, mutta hetken siellä syötyäni naapuriravintola Biangin pari työntekijää asteli sinne asiakkaiksi. Lienee kai aina meriitti, jos kilpailijan työntekijät käyvät ravintolassa syömässä? Itse tila ei ole kummoinen. Nyt sitä luonnollisesti hallitsivat koronarajoitteiden huomioimiseen viittaavat kyltit ja desinfiointiaineet.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Momotoko
Kaivokatu 8 (Kauppakeskus Citycenter)
00100 Helsinki

Eerikin Pippuri

(Huom! Käyntini ja kirjoitukseni on maaliskuulta, kun Ruoholahden Eerikin Pippuri vielä oli auki ennen ravintoloiden sulkua. Käsitykseni mukaan ravintola on jälleen kesäkuussa avannut ovensa.)

Eerikin Pippuri lienee Suomen legendaarisimpia kebabravintoloita, onhan Eerikinkadun toimipisteellä takana jo kunnioitettavat 23 vuotta. Ketjulla on nykyisin kuusi ravintolaa, mutta kantaisästä poiketen loput sijaitsevat kauppakeskuksissa. Testasin Ruoholahden kauppakeskukseen parisen vuotta sitten avatun ravintolan. Eerikin Pippurin lounastarjouksella (9,90 €) voi valita minkä tahansa annoksen. Kahvi kuuluu hintaan, mutta jäi tällä kertaa testaamatta.

Olen kebabin suuri ystävä. Sillä on jo Turun opiskeluajoista lähtien ollut tärkeä paikka sydämessäni. Suhtaudun intohimoisella rakkaudella erityisesti rullakebabiin (kebablihalla tai kanalla) ja iskender kebabiin. Elämäni parhaimmat kebabit olen syönyt King Kebabissa. Ei ole tosiaan tullut vastaan sen voittanutta. King Kebabin rullakebabeista Eerikin Pippurin kanarulla jää jälkeen valovuosia. Kanaan homma ei kaatunut. Sitä oli kyllä riittävästi ja se oli maukasta, mutta muu osa kyykkäsi. Erityisesti kastiketta oli annosteltu pipetillä. Kokonaisuus jäi liian kuivaksi.

Ruoholahden Eerikin Pippuri sijaitsee kauppakeskuksen katutason pääaulassa, aivan sushiravintolan ja Subwayn välittömässä puristuksessa. Hälyistä ja värikästä ympäristöä ei voida kuvailla miellyttäväksi, mutta sellaista ympäristöä kauppakeskus pystyy harvoin tarjoamaan. Kebabravintolat tosin eivät muutenkaan ole menestyneet vuoden kaunein ravintola -kilpailuissa. Palvelu oli erittäin ystävällistä ja ruoka tuli sukkelasti eteen.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Eerikin Pippuri
Itämerenkatu 21 A (Lähikauppakeskus Ruoholahti)
00180 Helsinki