Sea Horse (Senaatintorin terassi)

Valtavasti huomiota saanut Senaatintorin kesäterassi vuosimallia 2020 on helsinkiläisille tämän koronavuoden symboli. Valtava terassi saatiin nopealla aikataululla pystytettyä. Se, mikä normaaliolosuhteissa olisi kestänyt vähintään yhden hallituskauden, hoidettiin nyt viikoissa. Siitä huolimatta parranpärinää aiheesta on käyty puolesta ja vastaan. Erikoisimmillaan on jopa vedottu siihen, että Senaatintorin alue oli Helsingin päähautausmaa 1600- ja 1700-luvuilla, kunnes paikalle rakennettiin torialue ja hautausmaa siirrettiin muualle. Mutta ruumiit jäivät. Hui kamala. Näitä historiallisia asioita en miettinyt tippaakaan käydessäni paikan päällä ensikertaa. On vain hienoa, että kaupunkikulttuuri elää ja voi hyvin tänä päivänä. Historiaa kunnioitetaan, mutta sopivasti.

Senaatintorin suurterassilla on 16 ravintolaa, joista iso osa on tuttuja minulle. Koska ravintoloiden suhteen menen aina kohti uutta ja tuntematonta, en valinnut ruoka-annokseni hakupaikaksi esim. Yes Yes Yesiä, Via Tribunalia, Skifferiä, Paisanoa, Muru&Pastista, Levainia, Bryggeriä tai Bites Burgersia, vaan suomalaisen legendaarisen ravintolainstituutio Sea Horsen, joka jostain syystä on kaikkien näiden vuosien aikana jäänyt testaamatta.

Sikalan tiiviillä ruokalistalla on kolme tuotetta, kaikki samaan 6,90 € hintaan: silakkakukkonen, Sikalan burgeri sekä savulohirieskarulla. Arvelen, että kaikista terassiravintoloiden yksittäisistä annoksista eniten medianäkyvyyttä on saanut Sea Horsen silakkakukkonen. Kämmeneen menevä muutaman suupalan annos olikin konstailemattoman hurmaava ja herkullinen. Silakkakukkonen koostuu silakasta, pekonista ja purjosta. Vähän ehkä erikoinen kombinaatio, mutta mikä ettei, kun lopputulos oli pienimuotoinen kulinaarinen mestariteos. Valitettavasti täysin samaa ei voida sanoa savulohirieskarullasta, jonka samalla reissulla testasin. Se oli kukkosta huomattavasti fyysisempi, mutta makumaailma oli tavanomaisempi. Rulla ei jäänyt kutkuttelemaan makuhermoja. Ehkä toiseksi annokseksi olisi pitänyt ottaakin burgeri, jossa on reissumiehen välissä silakkapihvi. Hienoa, että aliarvostettua silakkaa käytetään näin roimasti ja perin innovatiivisesti!

Täytyy sanoa, että terassialueesta on saatu yllättävän tyylikäs ja toimiva. Historiallisen arvokkaat puitteet torin ympärillä, etunenässä Tuomiokirkko, ovat toki iso osa kokonaisuutta, mutta myös ravintolakojut ja kukkaistutukset on tyylikkäästi toteutettu. Torilla on nyt kultainen leikkaus jiirissä ja fengshuit kohdillaan! Kaiken lisäksi myös vessa-alue on saatu toimivaksi ja siistiksi, mutta huomaamattomiksi ja käsienpesupaikkoja löytyi. Lokkien kamikazemaiset hyökkäykset voisivat nopeasti latistaa tunnelman, mutta Senaatintorilla lokit eivät häirinneet tippaakaan – itse asiassa en tainnut nähdä niitä ollenkaan.

Senaatintorin terassi on tämän kesän kohtaamispaikka numero yksi!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Sea Horse
Senaatintori
00170 Helsinki

Gusto

Forssa ei koreile huippuravintoloiden lukumäärällä, mutta kokemukseni mukaan kyseiseen pikkukaupunkiin on kerrallaan mahtunut aina vähintään yksi todellinen laatupaikka. Aiempina vuosina olen sellaisiksi arvioinut mm. Köökin ja Vispilän. Nykyisin kaupungin ykkösravintolan soihtua kantaa Loimijoen rannan tuntumassa sijaitseva Gusto. Ravintolan myötä trendikäs napolilainen pizza on saavuttanut myös teollisesta historiastaan tunnetun Forssan.

Peri-italialaiseen tyyliin aloitimme iltamme aperitiiveilla. Otin ruokahalun herättäjäksi Helsinki Long Drink -lonkeron (7 €) makunaan gini ja eksoottinen yuzu-hedelmä. Raikas avaus. Alkupalaksi jaoimme vaimoni kanssa kolme arancinia (9 €) aiolin ja sorentina-kastikkeen kera. Kahdessa pallossa täytteenä oli kasvista, yhdessä lihaa. Tarkemmat raaka-aineet kuulimme kyllä tarjoilijalta, mutta ne ovat valitettavasti hukkuneet unohduksen mereen. Arancinit olivat sen verran isoja, että tarjoilija reilun pelin hengessä suositteli meille yhtä annosta jaettavaksi, kun olimme hätäpäissämme ottamassa molemmille omia palleroita. Arancinit olivat muhkean maistuvia. Päädyimme hiuksenhienosti arvottamaan kasvisversiot lihallisten yläpuolelle.

Koska Gustoon on muurattu italialaisin opein ja käsin aito sertifioitu napolilainen pizzauuni (komea kuparinvärinen monsteri yllä olevassa kuvassa), en voi olla ottamatta pääruoaksi muuta kuin pizzan. Päädyin valkoinen pizza -fetissini myötä Pollo Peraan (17 €) – pizzaan, jossa on grillattua kanaa, päärynää, mozzarellaa, vuohenjuustoa sekä pinjansiemeniä. Varsin mutkaton pizza oli makumaailmaltaan erittäin mallikelpoinen. Täytteistä huolimatta pizzan paras osa saattoi olla syntisen herkullinen pohja. Vaimoni nauttima munakoisosta, mozzarellasta ja parmesaanista rakennettu Parmigiana-pizza (15,5 €) herätti samankaltaisia väkeviä tunnetiloja. Paikallinen ystävämme, joka oli jo aiemmin pizzansa testannut, valitsi ribsit (19 €) pääruoaksi. Barbeque-kastikkeella glaseeratut possunribsit, ranskalaisten, coleslawn ja aiolin kera vetivät suun hymyyn. Guston kokeilta onnistuu siis mainiosti myös muu kuin pizzanteko. Pääsin itsekin maistamaan coleslawta, joka oli erikoisuudessaan kiehtovan maukasta. Pääruokien kyytipojaksi otimme italialaista mehevän pehmeää ja samettista appassimento-punaviiniä (7,5 € / 16 cl), mikä oli dokabiliteetiltaan erittäin suunmyötäistä.

Keveäksi jälkipalaksi oli helppo valita klassinen pannacotta vadelmatäytteellä (5,5 €). Raikkaan elegantti annos saatteli illan kohti aina niin vääjäämätöntä päätöstä. Seurueemme kahdelle parivuotiaalle lapselle löytyi lastenlistalta jaettavaksi kanakori maalaisranskalaisilla (8 €). Annos maistui molemmille mainiosti, toki runsaalla ketsupilla höystettynä.

Guston puutalossa sijaitsevat tilat ovat parin askelman verran kellarin puolella. Samassa tilassa on aiemmin toiminut ravintola Köökki. Varsin pientä ja pelkistettyä vaaleaa miljöötä hallitsevat taiteilija Juhani Perälän värikkäät työt, joista voi bongata ainakin Mona Lisan, Marlon Brandon sekä ravintoloitsija Petteri Luukkalan itse. Palvelu sujui rennon rempseästi ja luontevasti. Ilta oli kokonaisuudessaan erittäin miellyttävä.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Gusto
Keskuskatu 6
30100 Forssa

Kokka Bistro&Bar

Lahden ykkösravintola on helppo nimetä: se on luonnollisesti arvostettu ja tunnustettu Roux. Perintöprinssin roolista sen sijaan kisaa useampi ehdokas, kuten vaikkapa Popot, Trattoria Seurahuone ja legendaarinen Mamma Maria. Kesäkuun alussa Lahden taivaan alle syntyi uusi varteenotettava kärkiravintola Kokka Bar & Bistro. Rouxin ja Popotin porukoiden kolmas ravintola nimittäin aukesi Lahden satamassa. Me valitsimme sen treffi-iltamme pääpaikaksi.

Vaikka asiaankuuluvat aperitiivit oli nautittu jo Vesijärven maisemia katsellessa viereisessä Piano Paviljongissa, avasin pelin kesän toistaiseksi parhaimmaksi osoittautuneella drinkillä Italian Ice Tealla (7,5 €). Se oli simppeli, mutta syntisen herkullinen koostuen punaisesta vermutista, ginger alesta ja sitruunasta. Mamma mia, vahva suositus! Kokka tuo varsin näyttävästi nettisivuillaan esille dry ager -raakakypsytyskaapin ja sen kypsentämät herkut. Mikä minä olen markkinointiviestiä vastustamaan, tämmöinen tavallinen turakainen? Niinpä otin alkuruoaksi kesäisen mansikka-vuohenjuustotoastin ilmakuivatulla ankanrinnalla (9 €). Raaka-aineet olivat kiehtovan herkullisia ja kokonaisuus laadukas napakymppi. Vaimoni valitsi salaatin grillatuista kauden kasviksista (8 €). Hän totesi sen olleen juuri sellaisenaan erinomainen.

Pääruoaksi halusin grillattua Iberico-possun kylkeä (24 €). Sitä avittamaan oli lautaselle aseteltu kauniisti punaviinikastiketta, varhaisperunoita punaisessa pestossa sekä viskillä liekitettyjä padron-paprikoita ja aiolia. Vaimoni siirtyi pääruoan kohdalla kasviksista lihallisiin herkkuihin ottaen klassisen naudan sisäfileestä valmistetun pippuripihvin (26 €) kermaisella viherpippurikastikkeella sekä parmesaanilla maustetuilla maalaislankkuperunoilla. Väitän, että tuollaisten annosten edessä puritaaneimmankin kasvissyöjän suupielestä kirpoaa vähintäänkin yksi keskikokoinen kuolatippa. Olimmekin molemmat enemmän kuin tyytyväisiä esimerkillisiin annoksiimme. Ne olivat laadukkaista raaka-aineista tehtyjä upean tasapainoisia annoksia. Pääruoan kylkeen otin tarjoilijan suosituksesta argentiinalaista malbecia (6,40 € / 16 cl). Viinilista on mielenkiintoinen ja erittäin kattava myös laseittain saatavien viinien osalta. Ja mikä parasta: se on asiakasystävällisesti hinnoiteltu.

Kenties alkudrinkistä huumaantuneena skippasin jälkiruoan kiinteässä muodossa ja otin digestiiviksi tillivodkasta, basilikasta, roseepippurista ja tonicista valmistetun tillitonicin (9 €), mikä oli intensiivisyydessään oivallisen parahultainen päätös onnelliselle illalle. Vaimoni lasketteli perinteisemmillä laduilla valiten pallon vadelmasorbettia (4 €), mikä ei pettänyt.

Kokkaa suunnitellessa sisustuslehdet ovat olleet ahkerassa luennassa, sillä sen verran tyylikäs ilme ravintolaan on saatu aikaiseksi. Värimaailma ja materiaalivalinnat ovat rauhallisia ja harkittuja, mutta kaukana tylsästä. Palvelu sujui ystävällisesti. Ilta oli onnistunut kaikin puolin.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Kokka
Borupinraitti 4
15140 Lahti

Leib

Leib on vakiinnuttanut asemansa Tallinnan arvostettujen ravintoloiden joukossa. Siitä huolimatta olen käynyt ravintolassa vain kertaalleen aiemmin – sekin käynti oli ystäväni polttareiden yhteydessä, eikä siitä käynnistä tullut kirjoitettua arvostelua. Leibin ohi onkin ollut aiemmilla reissuilla helppo valita ”trendikkäämpiä” ravintoloita, joissa käydä. Nyt oli kuitenkin aika testata Leib kunnolla. Ja itse asiassa samalla reissulla testattiin myös Leibin tuoreehko sisarravintola Lore Bistroo kovaa vauhtia kehittyvällä Noblessnerin alueella.

Kesällä paras paikka Leibissä on tietysti sisäpihan vehreän viihtyisällä ja varjoisalla terassilla. Alkuun ruokavalintoja helpottamaan otin maailman parhaan aperitiivin eli lasillisen vermuttia (5 €). Ai niin, saimme myös ravintolan kuulua leipää. Kyseisestä tummasta mallasleivästä ravintolan nimikin on saanut alkunsa. Leipä oli hyvää, mutta ei mitenkään erikoista, höh. Odotin enemmän.

Kenties hieman poikkeuksellisesti päädyin ottamaan alkupalaksi keittoa: tulista tomaattista kalakeittoa (7 €). Viilenevässä kesäillassa maukkaan lämmin kalakeitto jogurttisattuman kera pelitti loistavasti. Vaimoni valitsema vegaaninen porkkana-alkupala (9,5 €) oli sekin taiten tehty ja aikamoinen taideteos itsessään.

Pääruoaksi otimme molemmat grillipihvit (21 €). Annos oli muhkea, mutta kovin talvinen. Kesän raikkaudesta ei ollut tietoakaan, kun lautasella oli mm. punakaalia ja jotakin mysteeriksi jäänyttä juurta. Medium miinuksena tilattu pihvi oli korkeintaan mediumina paistettu. Tarjoilija suositteli pyynnöstäni pihvin kylkeen (listan kalleinta laseittain saatavaa viiniä) italialaista Il Bruciatoa (11 € / 12 cl), jota olikin miellyttävä kulautella pihviä syödessä.

Kuten sanottu Leibin sisäpiha on idyllinen. Tarjolla on myös jonkinlainen parveke, johon janoisimmat kanssakulkijat vaikuttivat intoa puhkuen siirtyvän. Tarjoilu sujui miellyttävästi.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Leib
Uus 31
10111 Tallinna

Lore Bistroo

Onko Tallinnan vanhakaupunki läpikaluttu moneen kertaan, ja Telliskiven seudullakin jo moikkailet tuttuja kadulla? Siinä tapauksessa surffaa trendin aallonharjalla ja anna takatukan hulmuta merituulessa, kun suuntaat matkasi Noblessneriin. Tuo meren rannalla sijaitseva vanha sukellusvenetelakan alue kehittyy huimaa vauhtia.

Testasimme viime vuoden lopulla avatun ja paljon huomiota herättäneen Lore Bistroon, jonka taustalla häärivät tunnetut ravintoloitsijat. Otimme alkuun hapanjuurileipää (1 € / henkilö), mikä oliiviöljyyn kastettuna toimi erinomaisena nälänherättelijänä. Pääruoan kohdalla päädyin yllättävästi pääruokalistalta löytyneeseen alkupalaklassikkoon eli tartariin (15,50 €). Kyseinen ruokahan on joka ravintolassa hieman erilainen tulkinta alkuperäisestä – jos sellaista edes on! Lore Bistroon tartarin juju oli leikkisästi sekoittaa naudanliha tomaattikastikkeeseen, mikä teki lopputuloksesta oivaltavan raikkaan. Tartaria täydensivät ranskanperunat, chilimajoneesi ja rucolat. Annos oli oikein hyvä. Suosittelen muuten testaamaan aperitiivina Fiero Spritziä (7,50 €). Oli nimittäin suunmyötäistä!

Vaimoni portobello (14 €) porkkanoiden, pinaatin, hummuksen ja tulisen tomaattikastikkeen kera oli kuulemma maukas, mutta annoksen makumaailmaa dominoivat liiaksi erilaiset siemenet. Lore Bistroo on tullut tunnetuksi lapsiystävällisestä ruokalistastaan, joten unohtaa ei sovi perheen pienimmäistä. Hänelle valitsimme kermaisen kanapastan (4,5 €). Annoksesta ei valitettavasti ole kuvaa, eikä luonnollisista syistä myöskään varsinaisen syöjän mielipidettä. Kohtuullisen hyvin se joka tapauksessa upposi. Totesin itse annoksen laadukkaaksi, mutta varsin mauttomaksi eli kohderyhmälle sinänsä passeliksi.

Lore Bistroo kunnioittaa telakan perinteitä korkealla huonekorkeudella ja avaruudellaan. Betoniseinät ja -pylväät huokuvat menneisyyden telakkaelämää, kun taas komea vihreä takka, polttopuut sekä ruukkukasvit luovat vastapainona kotoisuutta. Tyylikkyyttä puolestaan tuo mosaiikkilattia ja elävyyttä avokeittiö. Kokonaisuus miellyttää silmää. Palvelu sujui erittäin ystävällisesti.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Lore Bistroo
Peetri 12
10415 Tallinna