Pörssin joulupöytä

Ihmisellä pitää olla perinteitä, koska ne ovat kivoja ja luovat elämään mukavasti turvallisuuden illuusiota säännöllisyydellään. Meillä on vaimon kanssa perinteenä käydä ravintola Pörssin joulupöydässä hakemassa fiilistä joulunodotukseen. Perinteistä puheen ollen – niitä taitaa olla muutamalla muullakin. Tai ainakin aina Pörssissä käydessä tilat ovat pursunneet nälkäistä väkeä. Jouduimme tällä kertaa jonottamaan vartin verran, kunnes meidät ohjattiin pöytään.

Kuten niin kovin usein tällaisissa pidoissa, alkupalapöytä on Pörssissäkin se juttu. Parin lautasen taktiikalla saa hyvän kokonaisnäkemyksen alkupaloista. Tällä kertaa toimin niin, että muodostin ensimmäisestä alkupalalautasesta kala- ja jälkimmäisestä lihapainotteisen. Kalapuolen kruununjalokiviä olivat luonnollisesti siianmäti smetanalla ja sipulilla, kuminalla maustettu lohitartar sekä kurkku-katkarapuskagen. Lihapuolen parasta antia olivat aladobi, jota ei muutoin tulekaan syötyä sekä oivallinen glaseerattu maissikananrinta savupaprikakastikkeella. Molempia lautasia täydensin vielä herkullisilla hunaja-rosmariinipaahdetuilla puna- ja keltajuurikkailla sekä parilla pikkusuupalalla joululimppua.

Pääruoka on usein se pakollinen välikierros ennen jälkiruokia – niin nytkin. Häränsisäfilee madeirakastikkeessa kuulosti paremmalta kuin itse asiassa olikaan. Pahoittelut muuten hämyisistä valokuvista. Kuten vaimoni sanoi: ne kertovat enemmän minusta kuin ravintolan ruoista.

Aiempina vuosina suosikkijälkiruoaksi on noussut jokerikortti: marinoidut luumut kermalla. Tällä kertaa luumuja höysti viskikerma, yhtenä vuotena tarjolla oli liköörillä marinoituja luumuja ja kanelivaahtoa. Hyviä olivat tänäkin vuonna, mutta jotain jäi puuttumaan, ehkäpä marinoinnin suhteen… Jouluhalko oli yllättävän raikasta, kun taas piparivanukas marjakastikkeella jäi lussuksi. Ai niin, marmeladit toimivat aina! Juustoja ei hullukaan jaksa syödä enää tässä vaiheessa iltaa.

Pörssisali on miljöönä näyttävän ylväs kivilinna ja tänäkin vuonna siitä oli erilaisilla valohässäköillä ja muilla koristeilla tehty vaikuttava. Aiempina vuosina olen nuoruuden intoa puhkuen haukkunut sitä ”suht tyylikkääksi ruotsinlaivaksi”, mutta näin kolmenkympin rajapyykin ylitettyä voi jättää turhat elämöinnit nuorukaisille. Ihan tyylikäs paikka siis, vaikkakin aina täynnä. Pöydät ovat lähekkäin toisiaan ja täyden lautasen kanssa joutuu varomaan, ettei heitä sinappisia joulumakkaroita vierustoverin syliin. Tarjoilijat ovat vuosien varrella olleet melko lailla örmyjä ilmestyksiä, vaikkakin tehokkaita työssään. Tällä kertaa meitä kuitenkin onnisti: saimme sydämellisen vanhemman naisen, joka ei edes pahoittanut mieltään siitä, että jätimme tällä kertaa viinit väliin.

Tapana on ollut käydä näissä Royal Ravintoloiden joulupöydissä kaksi yhden hinnalla -diilillä, mikä tekee käynnistä aina hinta-laatusuhteeltaan mainion. Hinta kahdelta on tällöin 59 €, mutta sen päälle tulee vielä narikkamaksu, joka muistaakseni oli melko suolainen 3,5 € henkilöltä. Täydellä buffethinnalla joutuisi hinta-laatusuhdetta miettimään tarkemmin, mutta puolella hinnalla diili on ohittamaton.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Ravintola Pörssi
Fabianinkatu 14
00100 Helsinki